Kuntosaliharjoitteiden suorittaminen pohjautuu puhtaasti nivelten liikeratojen toteuttamiseen (ja jos tarkkoja ollaan: tähän pohjautuu kaikki fyysinen kuormitus), ja nivelten liikeradoilla voidaan vaikuttaa lihasrakennealueiden aktivoitumiseen. Jos nivelen liikerata säilyy yhdessä liiketasossa (ks. edellinen kirjoitus), voidaan harjoite kohdentaa tehokkaasti yksittäiseen lihasryhmäalueeseen. Tähän asiaan liittyen tulee luonnollisesti mieleen lihasrakenteiden aktivoituminen suhteessa nivelen liikerataan: mitä eroa on lihaksen ja nivelen liikeradalla, sekä voidaanko lihaksen aktivoitumiseen vaikuttaa suorittamalla kuntosaliharjoite vain tietyssä osassa nivelen liikerataa? Tutustutaan hieman tähän terminologiaan, ja avataan asiaa fysiologian kautta – mistä asiassa oikein on kyse!
Noh, mitä eroa lihaksen ja nivelen liikeradalla sitten oikein on – lyhyesti?
Lyhyesti sanottuna kyseessä on yksi ja sama asia, lähes poikkeuksetta: lihaksen liikerata = nivelen liikerata.
Lihasrakenteiden toiminnallisuutta arvioidessa on hyvä pitää mielessä lihasrakenteiden rakenteeseen liittyvät asiat. Yksittäiset lihasrakenteet lähtevät yhdestä kohdasta/luusta ja kiinnittyvät toiseen kohtaan/luuhun. Näiden kahden alueen (lähtö- ja kiinnityskohta) väliin jäävä alue/alueet muodostavat nivelrakenteet, joiden toimintaan lihasrakenne vaikuttaa. Aina, kun lihasrakenteiden lähtö- ja kiinnityskohta liikkuvat toisiaan vasten ulkoista tai sisäistä vastusta, tai painovoimaa vasten, kyseinen lihasrakenne osallistuu dynaamiseen voimantuottoon.
Eli – aina, kun lihaksen lähtö- ja kiinnityskohta liikkuvat toisiaan vasten vastusta vastaan, kyseinen lihas tuottaa voimaa/aktivoituu/työskentelee/kuormittuu. Yhteen liikesuuntaan tapahtuvien nivelten liikeratojen toteuttamisessa lähes jokainen lihasrakenne on äärivenyneessä tai äärisupistuneessa tilassa (vastakkaiset lihasrakenteet) samalla, kun nivelrakenne on liikeradan toisessa päässä – ja nivelrakenteen siirtyessä liikesuunnan toiseen äärireunaan ovat vastakkaiset lihasrakenteet äärivenyneessä tai äärisupistuneessa tilassa. Ja tämä koskee lähes jokaista lihasrakennetta sekä liikesuuntaa.
Lihasrakenteiden toiminta pohjautuu lähes puhtaasti mekaaniseen toimintaan, lihasrakenteissa ei ole olemassa mitään ”taikanappia”, jonka seurauksena lihas on yhtäkkiä täysillä mukana ja taas hetken kuuluttua täysin poissa pelistä. Lihasrakenteet toimivat kokonaisuutena ja niillä on yksi yhteinen tavoite: liikuttaa lähtö- ja kiinnityskohtien välissä olevaa nivelrakennetta!
Lihaksen ja nivelen liikerata ovat yksi ja sama asia, mutta lihasrakenteiden voimantuottotasoihin pohjautuen voidaan kuitenkin vaikuttaa kilpailevien lihasryhmien kuormituseroihin!
Lihasrakenteiden aktivoituminen suhteessa nivelkulmaan:
Kuten mainitsinkin aikaisemmassa kirjoituksessa, jokaisen nivelen liikeradan takana on aina useampi lihasrakenne – yksikään liike ei tapahdu yhden lihasrakenteen avulla (pl. neurologiset tilanteet), eli nivelen liikeratoihin osallistuu aina useampi lihasrakenne. Lähes poikkeuksetta jokainen ns. kilpaileva lihasrakenne on suunniteltu hieman eri tavalla, tarkoittaen lihaksen lähtö- ja kiinnityskohta-alueita: ne lähtevät ja kiinnittyvät eri kohtaan luurakennetta. Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että lihasten voimantuottokapasiteetit eroavat toisistaan nivelen liikeradan aikana!
Hyvä esimerkki tähän löytyy lonkan ojennuksesta (vaikkapa pakarapotku): lonkan ojennuksen alkaessa äärikoukistuksesta (120-135°) alkuvaiheessa liikerataa suurin momenttivarsi voimantuotolle löytyy lonkan lähentäjäalueelta (!), koukistuskulman pienentyessä reiden takaosan voimantuottorooli lonkan ojennuksessa tehostuu ja ääriojennuksessa iso pakaralihas vastaa voimantuotosta pääasiassa. Mutta – tässäkin esimerkissä jokainen lihasryhmärakenne työskentelee koko lonkan ojennuksen ajan! Lonkan ojennuksessa tapahtuvaan voimantuottoon vaikuttaa merkittävästi myös muutkin tekijät (mm. lonkkanivelen loitonnuskulma, polvinivelen koukistuskulma sekä lanneselän ja lantiokorin asento).
Lisäksi syvien ja pinnallisten lihasrakenteiden voimantuotossa on runsaasti eroavaisuutta (tai pitäisi olla, kunhan syvemmällä sijaitsevien lihasrakenteiden aktivaatiotaso on riittävä suhteessa pinnallisiin lihasrakenteisiin – tämä aihealue saa erikseen oman blogipostauksen) – syvemmällä sijaitsevat lihasrakenteet aktivoituvat aina aikaisemmassa vaiheessa, kuin pinnalliset lihasrakenteet.
Tähän löytyy erinomainen esimerkki vipunostot sivulle- harjoitteesta (olkanivelen loitonnus) 0-30° vaiheessa valtaosa voimantuotosta tapahtuu kiertäjäkalvosin- lihasryhmän vaikutuksesta (huom. lihasryhmä, kyseessä ei ole yksi lihas), 30-90° vaiheessa deltoideuksen voimantuotto on suhteessa kaikkein voimakkainta ja 90-180° vaiheessa lapaluuta liikuttavien rakenteiden voimantuotto nousee keskeisimpään rooliin. Mutta silti – jokainen näistä lihasryhmistä on kaikkein aktiivisimmillaan loitonnuksen ääriasennossa (160-180°).
Kilpailevien lihasrakenteiden voimantuoton arviointi:
Eli yksittäisen nivelrakenteen liikuttamiseen osallistuu aina useita lihasrakenteita, ja onneksi näiden keskinäistä osallistumista voidaan arvioida useamman työkalun avulla. Keskeisimmät arviointityökalut ovat lihaksen momenttivarsimittaus sekä EMG-mittaukset. Jos momenttivarsimittauksen sekä EMG-mittauksen perusteella yksittäinen lihasrakenne on aktiivisin/voimantuotoltaan edullisimmassa asennossa tietyssä nivelkulmassa, voidaan tämän perusteella suhteellisen luotettavasti todeta tämän lihasrakenteen olevan todella tässä nivelkulmassa kaikkein aktiivisin ja/tai eniten voimaa tuottava rakenne.
Lihasrakenteiden toiminnallisuuden arviointi ei kuitenkaan rajoitu pelkästään näihin tekijöihin, vaan lisäksi tulee ottaa huomioon myös lihaksen fysiologiset eroavaisuudet (lihasrakenteiden arkkitehtuuri) sekä tietoinen aktiivisuustaso!
Muutamia poikkeustilanteita lihaksen toimintaroolin ja nivelen liikeradan aikana:
Yksi harvoista poikkeustilanteista (mikä näin nopeasti tulee itselleni mieleen) koskee hartialihaksen takaosan roolia olkanivelen skaptioelevaatiossa: hartialihaksen takaosa vastustaa olkanivelen skaptioelevaatiosuuntaa noin 0-120° liikeradan aikana, ja viimeisten 60° asteen aikana se osallistuu olkaniveleen skaptioelevaation. Lisäksi ison pakaralihaksen yläosarakenne tuottaa lonkkaniveleen sisärotaation ulkorotaation sijasta lonkkanivelen koukistuskulman suurentuessa. Molemmissa tapauksissa kyse on kuitenkin äärimmäisen pienistä muutoksista sekä sellaisista liikesuunnista, joita harvoin käytetään näiden lihasrakenteiden harjoitteluun.
Missä tilanteissa lihaksen ja nivelen liikerata eivät tarkoita samaa asiaa?
Nivelen ja lihaksen liikerata voivat konkreettisesti tarkoittaa eri asiaa sellaisissa tilanteissa, kun lihasrakennealueisiin on kohdentunut jokin nivelen aktiivista tai passiivista liikettä rajoittava tekijä. Näitä tilanteita voivat olla esimerkiksi sidekudosrakenteisiin kohdentuneet muutokset (mm. lihaskalvorakenteiden hypertonisuudet, arpikudosmuodostumat sekä kontraktuurat), neuraaliset tekijät (mm. hermolihasliitosten toimintahäiriöt sekä hermojuuritason ongelmatilanteet) sekä lihasrakennealueisiin kohdentuvat suojareaktiot (mm. kramppitilanteet sekä ns. triggerpistemuodostumat). Näissä tilanteissa kyseessä on siis enemmänkin lihasrakennealueiden toimintahäiriö, ja näiden tilanteiden korjaaminen edellyttää terveydenhoitoalan ammattilaisten hoitotoimenpiteitä.
Lopuksi:
Lihaksen toiminnallisuutta arvioidessa lihaksen liikerata ja nivelen liikerata ovat yksi ja sama asia (muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta). Jos arviointiin otetaan mukaan kilpailevien lihasrakenteiden aktivoituminen ja voimantuotto, voidaan puhua yksittäisestä osasta nivelen liikerataa. Termi ”lihaksen liikerata” on tässä asiayhteydessä kuitenkin hieman harhaanjohtava sekä puutteellinen sisällöltään, mitä lihasrakenteessa todellisuudessa tapahtuu. Todellisuutta kuvaavampi termi on esimerkiksi ”lihaksen suhteellinen aktivaatiotaso” tai ”lihaksen suhteellinen voimantuottotaso”.
Yksittäisen lihaksen aktivaatio/voimantuottotason arviointi on luotettavinta suorittaa yhteenvetona momenttivarsimittauksen sekä EMG-mittaukseen pohjautuen, näitä aihealueita on onneksi tutkittu (ja runsaasti) viime vuosien aikana – dataa löytyy todellakin paljon! Suosittelen tutustumaan aihealueisiin esimerkiksi Jyväskylän yliopiston erinomaisten pro gradu- töiden kautta! Ja jos todella haluat erikoistua aihealueeseen, suosittelen aloittamaan työskentelyn omien käsien avulla (ts. suoritat hierojan sekä jonkin laajemman manuaalisen alan tutkinnon, esimerkiksi fysioterapeutin, osteopaatin, naprapaatin tai kiropraktikon tutkinnon! Asiat konkretisoituvat kyllä, kun teet asiaa työksesi omien käsien avulla – ja huom, kuntosalilla tapahtuva ”lihasten painelu” ei tarkoita tätä asiaa)!
Seuraava blogikirjoitus:
Seuraava blogikirjoitus jatkaa samaa aihealuetta, lihasrakenteiden aktivoitiin liittyy vielä kolmaskin termi, ja tämä termi liittyy lihasrakenteen pituus-tensio-suhdelukuun sekä mystiseen MVIC-termiin. Seuraavassa blogikirjoituksessa tästä aihealueesta lisää, eli lihasrakenteiden aktivointi – mitä tämä käytännössä tarkoittaa! Tämä tekijä on todennäköisesti sosiaalisessa mediassa kiertävän ”lihaksen liikerata vs. nivelen liikerata”- ideologian taustalla. Tähänkin tekijään löytyy suositeltavat tilanteet, sekä enemmän ja vähemmän tehokkaat keinot. Mutta, siitä lisää viikon kuluttua!