Fysioterapeutti on ammattinimikkeenä valtaosalle tuttu, mutta mitä fysioterapeutin työtehtävät sekä ammattiosaaminen pitävät sisällään eivät ole ihan yhtä hyvin yleisessä tiedossa. Fysioterapia sekä fysioterapeutin toiminta mielletään usein pelkäksi hieronnaksi, mutta todellisuudessa fysioterapia pitää sisällään äärettömän laajan määrän erilaisia työtehtäviä, työkaluja sekä erikoistumisvaihtoehtoja. Virallinen määritelmä fysioterapialle löytyy esimerkiksi fysioterapialiiton sivuilta, tässä kirjoituksessa tuon esille mitä fysioterapia todellisuudessa ja käytännössä oikein on – ja samalla hieman ideaa, miten fysioterapia liittyy liikunta-alaan.
Mitä fysioterapia todellisuudessa on – lyhyesti:
Hetken jouduin tätä yhteenvetolausetta miettimään (pohdinnat kiersivät kouluajan työharjoitteluista omaan tämän hetken työskentelyyn), ja lyhyesti sanottuna fysioterapia on: Fyysisen suorituskyvyn kehittämistä tai ylläpitoa. That`s it, kokeillaan siis saada porukkaa parempaan kuntoon, helppo homma!
Melko laaja käsite kuitenkin, eli avataanpas hieman lisää. Fysioterapian ymmärtämistä voi helpottaa ehkä asiakasryhmien avaaminen. Fysioterapiaa on mm. leikkauksen jälkeinen fysioterapia (sairaalassa tapahtuva akuuttivaiheen fysioterapia sekä kuntoutusvaiheen fysioterapia), ikääntyneiden fysioterapia, neurologisten kuntoutujien fysioterapia, akuutit sekä krooniset selittämättömät kiputilanteet sekä urheilijoiden fysioterapia.
Näistä kaikista asiakasryhmistä löytyy yksi yhteinen nimittäjä työtehtävien parista, eli kuntouttava harjoittelu. Kuntouttava harjoittelu on vahvasti mukana jokaisessa fysioterapian osa-alueessa, ja sitähän perinteinen fysioterapia onkin – eli ”jumppaamista”.
Fysioterapeutin työtehtävät:
Fysioterapeutin työtehtävät määräytyvät pitkälti fysioterapeutin oman ammatillisen erikoistumisen sekä asiakasryhmän ja työalueen perusteella. Esimerkiksi leikkauksen jälkeinen sairaalassa tapahtuva fysioterapia pitää sisällään lähes puhtaasti perusliikkumisen opettelua tilanteeseen suhteutettuna (potilasta ohjeistetaan liikkumaan leikkauksen jälkeen mahdollisimman ergonomisella ja palautumista edistävällä tavalla), ikääntyneiden parissa tapahtuva fysioterapia voi olla luonteeltaan hyvinkin vapaasti toteutuvaa liikuntaa, ja urheilijoiden fysioterapia perustuu pitkälti perinteisen fysioterapian sekä kyseisen liikuntalajin yhdistelmään (tavoitteena kehittää urheilijan suorituskykyä).
Käytännössä fysioterapia on siis pitkälti ohjaamista asiakastilanteen sekä tavoitteiden mukaan. Kaikkea aina leikkauksen jälkeisestä kuntoutuksesta ylläpitävään harjoitteluun, sekä perusliikkumisen opettelusta huippu-urheilijoiden suorituskyvyn kehittämiseen.
Lisäksi fysioterapeutin toiminnassa on vahvasti (erikoistumisalueesta riippumatta) mukana asiakastilanteiden tutkiminen. Tutkiminen on käytännössä koko terapiatapaamisen kestoinen tapahtuma, kaikki tilanteet heti alkukohtaamisesta pukeutumiseen sekä seisomisesta kävelyyn analysoidaan – ja nämä analyysit liitetään mukaan fysioterapiadiagnoosiin sekä hoitosuunnitelman laatimiseen. Lisäksi fysioterapeuteilla on työkalupakissa runsas määrä erilaisia toiminnallisia testejä erilaisten tilanteiden selvittämiseen.
Hetkinen, missä välissä sitä hierontaa sitten oikein on?
Hieronta (ja muut manuaaliset käsittelymuodot, esimerkiksi nivel- ja hermokudosmobilisaatiot) on yksi työkalu fyysisen suorituskyvyn kehittämisessä, ja hieronnan tarve määräytyy pitkälti tilanteen mukaan. Esimerkiksi omassa työssäni käytän hierontaa kuntouttavan sekä vahvistavan harjoittelun tukena niissä tilanteissa, kun kyseessä on lihasperäisiä kiputilanteiden aiheuttajia tai harjoitusohjelmassa on runsas määrä isometristä harjoittelua.
Hieronta (pehmytkudoksiin kohdentuvat mobilisaatiotekniikat) on työtehtävänä ehkä keskeisimmässä asemassa akuuttien sekä kroonisten selittämättömien kiputilanteiden hoidossa, sekä urheilijoiden fysioterapiassa. Tietysti myös muissa tilanteissa hieronnasta voi olla apua, mutta käytännössä näiden asiakasryhmien keskuudessa hieronnasta voi olla eniten hyötyä.
Fysioterapeutin ammattikuvan mieltäminen pelkkään hierontaan on ajatuksena sama, jos automekaanikon työtehtäväksi mielletään pelkkä renkaiden vaihto. Se on kyllä yksi työtehtävä, mutta todellisuudessa työtehtäviä on kymmeniä – tai satoja tämän työtehtävän lisäksi.
Fysioterapiakoulutuksen sisältö – mitä fysioterapeutit oikein tietävät?
Fysioterapiakoulu sisältää nimensä mukaisesti äärettömän suuren määrän fysiologiaa (mm. sisäelinfysiologia, ruoansulatusfysiologia, lihasrakenteiden fysiologia, ihmisen kehitysfysiologia sekä liikuntafysiologia) sekä anatomiaa (rakenteellista ja toiminnallista anatomiaa, luu-, nivel-, lihas- ja hermokudosanatomiaa sekä paljon muuta yksityiskohtaista anatomiatietoa). Ja ei – anatomia ja fysiologia eivät tarkoita samaa asiaa (mm. kyynärnivelen ojentajalihasharjoitteiden jakaminen jokaiseen ojentajalihasrakenteeseen ei ole fysiologista harjoittelua).
Lisäksi fysioterapiaopintoihin sisältyy mm. fyysinen harjoittelu (aerobinen ja anaerobinen harjoittelu, lihasmassan lisäämiseen ja voimantuoton kehittämiseen tähtäävä harjoittelu, lihasaktivaation kehittäminen, toiminnallisuuden kehittäminen jne.), ergonomiaopinnot (työ-, vapaa-ajan ja liikuntaergonomia), ohjaaminen (erityisryhmien ohjaukset, yksilöohjaukset, eri ikäryhmien ohjaukset vastasyntyneestä ikääntyneisiin jne), runsas määrä tutkimista (mm. ryhtianalyysit, nivelten liikerata-analyysit, biomekaaniset liikeradat, kipuprovokaatiotestit, liikkumistestit jne.) sekä runsas määrä manuaalista tutkimista ja hoitamista (nivelmobilisaatiot, kineettiset liikeharjoitteet, manuaaliset liikeharjoitteet, lihas- ja hermokudosmobilisaatiot sekä lyhyt jakso hierontaa).
Koulutus on oikeasti laaja-alainen, ja sisältää paljon puhtaasti liikunta-alaan linkitettävää tietoa!
Muodollinen pätevyys?
Toisinaan törmään hieman naljailevaan sävyyn fysioterapeutin ammattinimikkeestä puhuttaen, ja usein nämä tekstit tulevat muun alan koulutustaustan omaavilta henkilöiltä.
Fysioterapeutin titteli on helppo mieltää muodollisena pätevyytenä, mutta lähestytään asiaa seuraavalla tavalla:
Vaihtoehto 1) opiskelet asiaa (esim. anatomiaa tai liikuntafysiologiaa) alusta alkaen itsenäisesti Googlen kautta, linkität oppimasi asiat käytäntöön ja olet oman päätöksen mukaan sen jälkeen ammattilainen
Vaihtoehto 2) aloitat opiskelun koulussa, jonka opintosuunnitelma pohjautuu progressiivisesti etenevään kokonaisuuteen, kehittymistäsi seurataan ulkopuolisen ja puolueettoman seurannan kautta (jos et opi jotain asiaa et voi edetä opinnoissasi), valmistut opinnoistasi sen jälkeen, kun olet osoittanut oman ammattitaitosi käytännössä sekä kirjallisten testien kautta, ja olet sen jälkeen ammattilainen hyväksytyn koulutuskokemuksen perusteella
Mitä eroa näillä kahdella oikein on? No – jälkimmäinen vaihtoehto on takuu sille, että tiedät mitä teet. Jos et opi asioita, et myöskään valmistu ammattiin, et voi kutsua itseäsi opintojen mukaisella tittelillä, etkä saavuta valmiutta työskennellä liikunta-alan ammattilaisena. Voit tietysti jatkaa opintoja ilman valmistumista itsenäisesti, mutta itseopiskelussa on aina virheoppimisen vaara – jos pohjaa opiskelulle ei ole rakennettu riittävän hyvin. Ensimmäisen vaihtoehdon mukaan voit oppia mitä tahansa – kirjaimellisesti, mitä tahansa. Kukaan ei kerro sinulle, oletko ymmärtänyt jonkin asian alusta alkaen väärin, ja jos pohjat ovat rakennettu itsenäisen opiskelun varaan, on virheoppimisen riski äärettömän suuri. Voit käyttää hienoja termejä koulutustaustan puutteesta huolimatta, mutta yleensä uskottavuus saa ensimmäisen kolauksen siinä vaiheessa, kun termejä on kuuntelemassa henkilö, keneltä löytyykin virallista opinto- ja työtaustaa.
Kyseessä ei ole valitettavasti muodollinen pätevyys, vaan todiste siitä, että tämän koulutuksen käynyt henkilö tietää nämä asiat. Ja jos todella haluat tietää asioita, tarvitset jonkun riittävän pätevän ammattilaisen opettamaan asioita sekä seuraamaan kehittymistäsi. Ilman riittävää pohjakoulutusta suoritettu itsenäinen opiskelu ei valitettavasti täytä näitä kriteereitä, ja itsenäisessä opiskelussa tarvitset missä tapauksessa tahansa riittävästi opiskelleen tahon vahvistamaan oppimasi asiat.
Erikoistunut fysioterapeutti:
Yksi mahdollinen syy naljailulle löytyy todennäköisesti juuri tämän otsikon takaa – fysioterapeutit eivät ole kaikki samasta puusta veistettyjä. Asiakasryhmiä sekä työtehtäviä löytyy oikeasti paljon, ja juuri tästä syystä fysioterapeuteille tarjotaan erikoistumisvaihtoehtoa – ainakin työpaikan valinnan sekä jatkokoulutusten suhteen. Esimerkiksi itse olen erikoistanut oman toimintani urheilijoiden fysioterapiaan, työikäisiin sekä tuki- ja liikuntaelinongelmien hoitoon, ja tiedän näistä kolmesta teemasta aika paljon. Oman erikoistumiseni vastapainoksi muutamat kollegani ovat erikoistuneet neurologiseen fysioterapiaan, ja heidän toiminnastaan itselläni ei ole kyllä juuri mitään tietoa (paitsi muistikuvat koulun penkiltä).
Jos aktiivikuntoilija haluaa saada hyvän fysioterapeutin auttamaan tilannetta eteenpäin, on järkevintä etsiä käsiinsä fysioterapeutti, joka on erikoistunut aktiivikuntoilijoiden fysioterapiaan. Jos aktiivikuntoilija hakeutuu esimerkiksi ikääntyneiden fysioterapiaan erikoistuneelle ammattilaiselle, voi pettymys olla suuri ja tästä seuraa usein pientä vinoilua.
Homma hoituu kuitenkin helposti – etsi käsiisi fysioterapeutti, joka on erikoistunut siihen osa-alueeseen, joka liittyy sinun tilanteeseesi! Saat sieltä varmasti parhaan mahdollisen avun!
Lopuksi:
Fysioterapeutti = personal trainer, joka on erikoistunut äärimmäisen yksilökohtaiseen lähestymistapaan, sekä keneltä löytyy ammattitaitoa jokaisen tuki- ja liikuntaelinalueen ongelmatilanteen ratkaisemiseen. Lisäksi fysioterapeutilla on valmiudet laaja-alaiseen tutkimiseen, kuntoutus- tai harjoitusohjelman rakentamiseen sekä manuaaliseen käsittelyyn. Fysioterapeutit saavat pohjakoulutuksessa äärimmäisen suuren määrän tietoa liikunta-alasta, ja henkilökohtainen ammatillinen erikoistuminen ohjaa fysioterapeutin eteenpäin näistä lähtökohdista. Lopputuloksena on missä tapauksessa tahansa oman erikoistumisalan ammattilainen. Työtehtäviä on paljon ja asiakasryhmiä on paljon, ja tästä syystä on tärkeää, että asiakasryhmä ja fysioterapeutin erikoistumisala kohtaavat toisensa.
Kirjoitan jatkossa tästä aiheesta vielä lisää. Kerron hieman fysioterapeutin, urheilufysioterapeutin sekä personal trainerien eroista, mitä tarkoittavat rakenteelliset sekä toiminnalliset ongelmatilanteet, ja miten näitä tilanteita voidaan hoitaa, missä tilanteissa fysioterapiasta on erityisesti hyötyä, sekä millä tavoin tuotan omat fysioterapiapalveluni.
Seuraava blogikirjoitus:
Näiltä pohjilta päästäänkin sitten seuraavaan aiheeseen, ja varsinaiseen asiasisältöön: mihin kuntosaliharjoitteiden suoritustekniikat oikein pohjautuvat! Tekniikkavariaatioita on paljon, mutta onko niitä todella niin paljon? Vai tehdäänkö yksinkertaisesta asiasta tekemällä liian vaikeaa ja hankalaa? Ensi viikolla tulee tähän aihealueeseen tekstiä ja toivottavasti muutama kuvakin. Aloitetaan siitä pieni kokonaisuus, jonka tarkoituksena on hieman selkeyttää tätä äärimmäisen epäselvää kuntosaliharjoitemaailmaa. Avaan tämän aihealueen kattavasti – omaan treeni-, opiskelu- ja työhistoriaan pohjautuen.
Tietoa on luvassa – ja paljon! Stay tuned!