Oma tämän hetken palvelutarjonta suuntautuu voimakkaasti liikunta-alaan sekä erityisesti kuntosaliharjoittelijoihin, ja tämän suuntautumisen taustalla on lähes puhtaasti oma liikunnallinen tausta. Oma liikuntatausta on jatkunut katkeamattomana jatkumona ensimmäisistä askeleista saakka, ja tällä hetkellä valtaosa liikuntaurasta on keskittynyt tavalla tai toisella kuntosalin pariin. Omat käytännön kokemukset ovat olleet äärimmäisen suuressa roolissa erityisesti käytännön ongelmatilanteita analysoidessa – omaan kuntosaliuraan on mahtunut paljon kaikkea treeniin, ravintoon sekä kehonkoostumukseen liittyen. Ohessa lyhyesti tarinaa omasta kuntosaliurasta tähän päivään saakka.
Kaikki alkoi vuonna 1995
Aloitin oman kuntosaliharjoittelun vuonna 1995, ikää oli silloin 11 vuotta, pituutta noin 170cm ja painoa 55-57kg. Kuntosaliharjoittelu on ollut alusta alkaen kohdallani kuormittavaan kuntosaliharjoitteluun keskittyvää, eli treeni ei ole sisältänyt kepin tai kehonpainon avulla tehtäviä harjoitteita (pois lukien koululiikunta tms.). Treeniohjelmat ovat rakentuneet alusta alkaen perinteisten kuntosaliharjoitteiden puoleen ja harjoittelu on ollut hyvinkin tuloshakuista aina 26- vuotiaaksi saakka. Nuorten ja lasten kuntosaliharjoittelusta kirjoitan erikseen myöhemmin omakohtaisen kokemuksen. Tämä aihealue on usein esillä (nykyaikana varsinkin), ja tähän aihealueeseen löytyy paljon teoriatietoa. Omasta puolestani voin tuoda konkreettisen käytännön esimerkin tähän aihealueeseen – en ole tavannut ketään muuta, kuka olisi aloittanut yhtä nuorena yhtä kuormittavan harjoittelun, kuin mitä itse olen aloittanut.
Voimaharjoittelusta kehonrakennukseen
Alkuvaiheen harjoittelu on keskittynyt lähes puhtaasti voimaharjoitteluun, ja tuloshakuisuuteen. Olen merkinnyt omaa tulosseurantaa (treenipäiväkirjat) 6. luokalta alkaen, ja voimatulokset ovat keskittyneet erityisesti maastavedon sekä penkkipunnerruksen kehittämiseen. Tuloshakuisuuden rinnalle ilmaantui yläasteikäisenä lisäksi kehonrakennustavoitteet, päävaikuttajat tämän tavoitteen osalta liittyivät Herrasen veljesten ja Ove Rytterin kirjoihin, sekä erityisesti Marko Savolaisen Supermassa- kirjaan! Kehonrakennustreeniin keskittyminen tarkoitti omalla kohdallani (Markon kirjaa mukaillen) volyymin nostamista sekä loputonta määrää erikoistekniikoita. Markon kirjan oppien mukaan matka jatkuikin noin vuoteen 2005 saakka, jonka jälkeen aloitin oman anatomiaan keskittyvän opiskelun. Opiskelun aloittamisen myötä omien ohjelmarunkojen testaaminen muuttui akuutisti ja samalla kuntosalitekniikat päivittyivät rankalla kädellä.
Massakausi
Oma kehonpaino on ollut vuoteen 2004 saakka noin 70kg tienoilla, ja tässä vaiheessa aloitin omatoimisen massakauden. Omatoiminen massakausi huipentui vuonna 2008 lukuun 102,5kg. Myöhemmin paino kävi vielä tätäkin korkeammalla muiden ohjelmien seurauksena. Massakauden käynnistäminen on yksi ehdottomasti suurimpia virheitä, joita olen koko kuntosaliuran aikana suorittanut. Voimatulokset olivat kyllä enemmän kuin kohdillaan, ja tämä tietysti motivoi tuloshakuista nuorta miestä todellakin. Mutta tämän kauden vaikutukset mm. terveydentilanteeseen sekä aerobiseen kapasiteettiin eivät varmasti toteutuneet optimaalisella tavalla. Massakauden loppuvaiheen (102,5kg jälkeen) painolisäys tapahtui pääasiassa rasvakudoksen muodossa, eli loppuvaiheessa tapahtui kompromissi myös lihasmassan määrän kehityksessä.Vuoden 2013 jälkeen laitoinkin oman muutosprosessin käyntiin, ja parhaillaan matka jatkuu kohti omaa alkuperäistä kehonpainoa!
Omatoimisen massakauden huippu: 102,5kg ja vuosi 2008
Omat voimatulokset
Aloitusvaiheen voimatuloksista parhaat maininnat löytyvät penkkipunnerruksen sekä maastavedon puolelta. Penkkipunnerruksesta ensimmäinen maksiminosto oli 35kg (5. luokalla, oma paino 55kg), ja 6. luokalla nostinkin jo 60kg. 9. luokalla nostin vihdoin ja viimein maagisen 100kg. Maastavedon ensimmäinen maksiminosto tapahtui myös 5. luokalla ja tulos oli 80kg. 8. luokalla tein oman henkilökohtaisesti kovimman tuloksen, sain silloin maastavedossa 180kg ja painoa 72kg. Valitettavasti en tuolloin ymmärtänyt, kuinka kovasta tuloksesta oikein oli kyse, ja treeni muuttui tuohon aikaan kehonrakennuspainotteiseksi.
Puolivetoa polvilumpion korkeudelta, 92kg kehonpaino ja 270kg tangossa, vuosi 2006/Oulu
Myöhemmällä iällä maastavetotulos on ollut kovimmillaan 75kg painoisena 220kg (vuonna 2004) ja 108kg painoisena 250kg (2009). Jalkakyykystä suurin yksittäinen sarja on ollut 160kg vastuksella 1×5 (2009). Penkkipunnerrusennätys on 108kg painoisena 145kg:lla 1×6, ja samaan aikaan käsipainopenkki 55kg 1×6. Muita mainittavia tuloksia matkan varrelta ovat mm. Kraftwerk:n jalkapräsissä 420kg 1×10, kulmasoutu 170kg 1×8 sekä 140kg 1×15, ja Smith (David) pystypunnerruksessa 100kg (2x20kg/puoli + tanko) 1×6.
Kulmasoututulos herättää aina hieman hämmästelyä, mutta tähänkin löytyy syy: opettelin tekniikan ensimmäisten anatomiaopintojen aikaan äärimmäisen kuormittavaksi, ja olin tähän aikaan ehkäpä parhaassa voimantuottokehityksessä (22- vuotias). Opettelin laskemaan jokaisella toistolla tangon polvilumpion alapuolelle ja vetämään tangon alavatsaan kiinni, sekä samalla pitämään ylävartalon lähes liikkumattomana (voimakas etukumara). Alkuvaiheessa painovastus pieneni – mutta sen jälkeen olin käytännössä jokaisen treenikerran jälkeen vahvempi, kuin aikaisemmalla treenikerralla.
Oma treeni-ideologia ja nykyhetki
Oma treeni-ideologia on pysynyt periaatteeltaan lähes täsmälleen samassa koko matkan ajan – treenin pitää olla kuormittavaa mahdollisimman monelta kantilta. Alkuvaiheessa (tarkkaan ottaen fysioterapiakouluun saakka) treeni on ollut osittain kuntosalimaailmassa leijuvan perinteisen mututuntuman ympärillä, tapahtuihan sitä kehitystä silläkin tavalla. Treeni on onneksi muuttunut todella paljon vuosien varrella, erityisesti fysioterapiakoulun seurauksena. Tämä koulu avasi todella paljon harjoitusfysiologiaan liittyviä kysymyksiä, ja olen myöhemmin rakentanut nämä aihealueet suoraan kuntosalitreenien pariin. Tällä hetkellä omat treeniohjelmat ovat perusidealtaan ehkä pientä hifistelyä, mutta samalla kehitys on täysin uudella tasolla. Tämän hetken harjoittelu on edelleen voimaharjoitteluun pohjautuvaa, mutta harjoittelussa on mukana reilusti enemmän kehitettäviä aspekteja, kuin pelkästään voimantuotto.
Lääkkeetöntä voimaharjoittelua
Kookkaat sekä huomattavasti keskimääräistä vahvemmat kuntosaliharjoittelijat mielletään helposti lääkkeiden avulla itsensä kehittäneisiin treenaajiin, ja tämä on harmillista yleistämistä varsinkin lääkkeettömiä treenaajia kohtaan. Jos treenivuosien määrä on oikeasti iso, pitäisi tämän olla järjelläkin pääteltävissä – kehitystä on tullut enemmän kuin muutamia vuosia treenanneilla (keskimääräiset treeni-iät). Oma harjoittelu on pohjautunut alusta alkaen lääkkeettömään harjoitteluun – vaikka tulosten saavuttaminen on äärettömän hidasta sekä lopputulos tulee olemaan vaatimattomampi verrattuna lääkkeiden avulla saavutettuun kehitykseen, en silti kadu tätä päätöstä hetkeäkään. Tämä päätös vaatii ehkä hieman enemmän pitkäjänteisyyttä sekä vahvaa itseluottamusta, mutta tämä päätös onneksi maksaa itsensä takaisin.
Ammatillisessa mielessä koen tämän päätöksen ehkä kaikkein tärkeimmäksi: pystyn todella puhumaan omasta kokemuksestani puhtaasti lääkkeettömään taustaan pohjautuen (mm. ravintoneuvot sekä treeniohjelmat)!
Yhteenveto:
Oma treeniura on alkanut maksimivoimaharjoittelulla 11-vuotiaana, ja voimaharjoittelu jatkaa osaltaan edelleen. Oma kehonpaino on muuttunut alkuvaiheen 70kg tienoilta lähes 110kg tienoille, ja sieltä on matkattu takaisin alle 80kg painoon. Nämä kokemukset toimivat omatoimisena pohjana omalle työuralle – tiedän hyvin tarkkaan erilaiset vaatimukset kuntosaliharjoitteluun liittyen (kuormittava maksimivoimaharjoittelu, erikoistekniikoihin pohjautuva kehonrakennusharjoittelu sekä ravinnon avulla suoritettavat kehonkoostumusmuokkaukset), ja nämä kaikki puhtaasti lääkkeettömällä lähestymistavalla.
Seuraava blogikirjoitus:
Vielä yksi esittelyteksti on luvassa, seuraavalla kerralla aiheena miten minusta tuli tekniikkahifistelijä? Avataan tämä aihealue vielä ennen käytännön esimerkkejä: hifistelyjen taustalta löytyy luonnollisesti runsas määrä todellisia syitä. Ja nämä syyt koskettavat valtaosaa kuntosalilla käyviä treenaajia. Mutta, siitä lisää viikon kuluttua!