Urheilufysioterapeutti Jukka Räsäsen blogi, kilpailevat lihasrakenteet, BLOGI: Keskeisimmät kilpailevat lihasrakenteet lihasryhmittäin, tekniikkahifistely, kuntosaliharjoitteet, kuntosalihistoriani, tekniikkahifistelijä, hauiskäännön suoritustekniikka, Hauiskäännön suoritustekniikka ja harjoitteiden kohdentaminen, Hauiskäännön suoritustekniikka ja liikelaajuus, BLOGI: Hauiskäännön suoritustekniikka - yhteenveto, BLOGI: Miksi hauiskääntö ei tunnu hauiksessa, BLOGI: Ojentajapunnerrusten suoritustekniikka ja harjoitteiden kohdentaminen, BLOGIMO: Onko kävely riittävän kuormittavaa liikuntaa?, Hartiaseudun lihasten ryhmittäminen

BLOGI: My way – tieni urheilufysioterapeutiksi

Ennen kuin päästään varsinaiseen asiaan käsiksi, kerron lyhyesti hieman omaa ammatillista taustaa – miten olen oikein päätynyt tähän tilanteeseen (don`t worry – itsestäni kertovia kirjoituksia ei ole luvassa kuin tämä, ja kevään aikana julkaisen muutaman kirjoituksen liittyen omaan treenihistoriaani). 

Fitnessbuumin keskeltä olen huomannut oman asiakastyön kautta huomattavan muutoksen asiakkaiden suhtautumisessa uusiin palveluihin sekä palveluntarjoajiin. Ja syystäkin, fitnessbuumi synnyttää jatkuvalla syötöllä uusia palveluja sekä palveluntarjoajia – ja nyt pitää tietää, minkälainen palveluntarjoaja on kyseessä! Olen ehtinyt muutaman vuoden työskentelemään oman vastaanottotoiminnan parissa, ja Tampereelta ehkä muutamat ihmiset jo tietävät minut. Ohessa hieman tietoa uusille asiakkaille ja lukijoille – kuka oikein olen ammatillisessa mielessä! 

Lyhyesti: ala-asteelta ohjaajakouluun

Vuosi 1995, 5. luokka ja ensimmäiset ammatinvalintatestit. Lopputulos oli hyvin selkeä: suuntautuminen puhtaasti palvelu- sekä liikunta-alalle. Lähtökohtiin suhteutettuna sosiaaliselle ja liikunnallisesti superaktiiviselle nuorelle pojalle tämä oli tietysti hyvä uutinen! Yläasteella tavoite tarkentui – aloitetaan matka liikunnanopettajaksi! Suoraan em. kouluun ei yläasteelta ollut asiaa, eli ammatillinen koulutus siihen väliin. Lapissa valitettavasti liikunnanohjaajakoulutus alkoi 2 vuoden välein, ja juuri sinä vuonna ei koulutusta aloitettu, joten matka aloitettiin nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajakoulutuksesta.

2002 valmistuin tähän ammattiin, ja koulutuksen aikana pääsin testaamaan useita erilaisia ohjaustilanteita: lapsista aikuisiin, liikunnasta muihin aktiviteetteihin sekä ryhmäohjauksista yksilöohjauksiin. Vuonna 2001 aloitin virallisesti myös kuntosaliohjaukset. Samalla tavoite tarkentui: haluan työskennellä yksilöohjausten parissa sekä keskittyen sellaisiin asiakkaisiin, ketkä haluavat todella kehittää omaa fyysistä toimintakykyä. Ja – haluan liittää omaan työskentelyyn jollakin tavalla myös oman liikunnallisuuden. 

Hierojakoulun kautta fysioterapiakouluun

2000-luvun alussa ei tulevasta fitnessbuumista ollut mitään viitettä, eikä kuntosaliohjaukset olleet mitään verrattuna tämän hetken toimintaan. Muistan -90 luvun lopulta lukeneeni henkilöstä nimeltä Riku Aalto, joka oli tuonut silloin personal training- palvelun Suomeen (lehtiartikkelin mukaan). Mieleeni jäi kirkkaasti hänen sanomansa lause: haluan aina olla paremmassa kunnossa kuin asiakkaani, jos esimerkiksi lähden asiakkaan kanssa juoksulenkille, juoksen asiakkaan rinnalla (enkä esim. polje pyörällä vieressä). Tämä ajatus on edelleen itseni mielessä, ja mielestäni tässä koko personal training- toiminnassa pitäisi olla kyse. Rikusta tulikin onneksi myöhemmin suuri vaikuttaja tällä saralla koko Suomessa!

Halusin ohjata ihmisiä yksilökohtaisesti tai pienissä ryhmissä, halusin kehittää ihmisten fyysistä toimintakykyä sekä halusin oppia ja tietää enemmän liikuntafysiologiasta. Ja tähän onneksi oli olemassa jo silloin ammattinimike – fysioterapeutti, erityisesti urheilijoiden ja TULE-ongelmien pariin keskittyen! Matka jatkui vuonna 2006 hierojakoulun kautta. Sain aikoinaan hyvän ohjeen tuttavaltani fysioterapiakoulun osalta: koulusta saa enemmän irti, jos on valmiiksi pohjalla hyvä määrä anatomiatietoa! Ja tähän hierojakoulu sopi paremmin kuin hyvin (+ pääsin hieman paremmin ehkä fysioterapiakouluun sisään)!

Tässä suoraan vinkkinä kaikille fysioterapiakoulutuksesta haaveileville – suosittelen aloittamaan urakan hierojakoulun kautta! Vuonna 2009 aloitin fysioterapiakoulun ja vuonna 2012 saatiin paperit kouraan. Oma 5,5 vuoden opiskeluetappi sai vihdoin ja viimein varsinaisen päätöksen, olin saavuttanut ammatin, jonka tavoittelemisen aloitin noin 15 vuotta aikaisemmin. 

Ammatillinen kokemus

Liikunta-alan ammatilliset kokemukset ovat virallisesti liittyneet opiskelujen aikana tapahtuneisiin työtehtäviin. Ohjaaja-, hieroja- ja fysioterapiakoulut sisälsivät kaikki runsaan määrän harjoittelua, ja asiakastilanteita onkin kirjautunut omaan asiakasrekisteriin aika suuri määrä – asiakasrekisterissäkin on tällä hetkellä jo muutamia tuhansia asiakastapauksia kaikkien näiden vuosien varrelta.

Opintojaksojen välisenä aikana olen tehnyt toimintaa edelleen, mutta puhtaasti hyväntekeväisyysmielessä – kuntosaliohjelmien sekä ohjattujen treenien parissa. Koin silloin tärkeimmäksi saada lisää kokemusta tästä toiminnasta, enkä silloin omistanut vielä mitään virallista titteliä (kuntosaliohjaaja, personal trainer, fysioterapeutti, liikunnanohjaaja tms.) alalla toimimiseen. Ja kokemusta onneksi sainkin, tämä kokemus on edelleenkin vahvasti muistissa ennen fysioterapiakoulun aloittamista. Virallisesti oma ammatillinen työskentely on alkanut vuonna 2012 perustettuani oman toiminimen. 

Hetkinen, enkö olekaan työskennellyt koko aikaa liikunta-alalla?

En. Koulutus- ja ammattitarjonnan lisääntyessä yhä useammalle tulee sama ongelma eteen – ”ei tiedetä mitä halutaan tehdä aikuisena”. Itselleni tämä on ollut jo ala-asteelta saakka päivänselvää. Tulen olemaan tällä tiellä niin pitkään, kuin vain omat kädet jaksavat työtä tehdä (toivottavasti siis vielä ainakin 30-40 vuotta), ja tiedostin tämän jo aikaisemmin. Halusin nähdä nuorena muitakin ammattialoja, ja sen myös toteutin. Kuitenkin, eihän nuoruudessa ole kuin muutama hassu vuosi aikaa tehdä jotain ”ei niin virallista”- työtä. Suosittelen tätä lämpimästi myös muille liikunta-alasta haaveileville ihmisille. Jossain vaiheessa voi liikunta-alan työskentely alkaa tökkimään, ja jos ei kokemusta ole muista aloista, voi kiusaus olla suuri siirtyä testaamaan toista alaa. Itselläni tämä on onneksi takanapäin, ja tiedän todellakin olevani juuri siinä ammatissa, johon oikeasti kuulun!

Minä ja fitnessbuumi

Fitnessbuumin ajoittuminen tuntuu omalla kohdalla hieman hullulta. Ihan kuin asia olisi päätetty kohdallani 15-20 vuotta sitten, että olen juuri tässä vaiheessa menossa ammatillisessa mielessä. Fitnessbuumin syntyminen on ollut kohdallani enemmän siis kuin paikallaan, voisi jopa sanoa, että olen ollut oikeassa paikassa päivän tarkkuudella. Sain juuri tämän buumin alla oman opiskelukokonaisuuteni täyteen, ja pääsen tuomaan oman ammattiosaamisen sekä liikuntakokemuksen juuri siihen hetkeen, kun kysyntää sekä tarvetta on kaikkein eniten. 

Vuosi 2017

Kolme tutkintoa on takataskussa, omaa virallista ammatillista työskentelyä takana 4 vuotta ja kaikki ns. pakolliset välivaiheet ovat nyt suoritettuja. Vuoden 2016 aikana sain vihdoin ja viimein laitettua viimeisen vaiheen omasta suunnitelmastani käyntiin, ja vuoden 2017 alusta alkaen tämä suunnitelma on vihdoin valmis:

Rakennan oman pienen liikunta- ja hyvinvointikeskuksen Tampereen keskusta-alueelle – Kehräsaareen! Keskukseen olen saanut mukaan kaksi huippuosaajaa tukemaan keskuksen toimintaa, ja luvassa on kyllä niin paljon kaikkea omasta hyvinvoinnista kiinnostuneille ihmisille! Vastaanottotoimintaa, ryhmäliikuntaa, ohjattuja kovia treenejä, tekniikkaopastusta, luentoja, ravintotietoa, ergonomiaohjeistusta jne. Tätä ideaa on rakennettu ja pitkään. Ja tämä idea on rakennettu lähes puhtaasti tarpeen mukaan – mitä tällä hetkellä todella tarvitaan! 

Lopuksi

Välillä aina hieman pohdiskelen omaa polkua, ja tuntuuhan tämä toisinaan hieman hullulta. Elän tavallaan sitä elämää, jonka olen päättänyt noin 20 vuotta sitten. Siinä on sitä pitkäjänteisyyttä 🙂 Mutta, pidän liikunnasta aika paljon, ja pidän palveluammatista aika paljon. Ja näiden kahden yhdistäminen on ”aika siisti juttu”. Jokainen työpäivä on aina yhtä upeaa, enkä oikein edes keksi, miten tähän työhön voi kyllästyä. Haasteita riittää enemmän kuin ehdin kaipaamaan, kehitettävää riittää enemmän kuin ehdin oppimaan, tietoa löytyy ja paljon, mutta opittavaa on vielä enemmän – mutta pohjat tälle työskentelylle ovat onneksi valmiina. Saan keskittää kaikki työtilanteet sekä työpäivät (+ hieman vapaa-aikaa) näiden asioiden kehittämiseen entistä paremmaksi. On ilo työskennellä tässä ammatissa. En voi muuta sanoa.

Seuraava blogikirjoitus

Seuraavassa kirjoituksessa vielä hieman esittelyyn liittyvää tekstiä – seuraavalla kerralla aiheena fysioterapia, eli mitä fysioterapia oikein on. Tämä aihealue ei todellakaan ole selvä oikeastaan kenellekään. Jostain syystä valtaosa mieltää fysioterapian erittäin tyypillisesti hierontana, mutta jotain eroa näillä ammateilla täytyy olla – jos toinen koulutus kestää 3,5 vuotta ja toinen vuoden (josta valtaosa on hieronnan opiskelua käytännössä). Tämän aihealueen ymmärtäminen on tärkeää jokaiselle omasta terveydentilasta kiinnostuneelle, erityisesti palveluntarjoajille (mm. liikunnanohjaajat, personal trainerit, fitnessvalmentajat jne). Tähän on ihan syy, miksi tietyissä tilanteissa on kaikkein järkevintä ohjata asiakas fysioterapeutille – kuin alkaa omatoimisesti testailemaan asioita. En tuo virallista kantaa asiasta esille (sen voi lukea mm. täältä), vaan kerron mitä fysioterapia on todella ja käytännössä. Mutta – siitä lisää viikon kuluttua!

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

9 + 14 =