Olen Tamperelainen fysioterapeutti, urheilufysioterapeutti, urheiluhieroja sekä personal trainer, ja työskentelen pääasiassa Fysio Profarm Oy:n (www.profarm.fi) alaisuudessa! Olen keskittänyt oman ammattitaitoni työikäisten, liikunnallisesti aktiivisten sekä urheilijoiden fysioterapiaan, erikoistuen erityisesti tuki- ja liikuntaelinongelmien fysioterapiaan, urheilijoiden suorituskyvyn tehostamiseen sekä kuntosaliharjoittelijoiden pariin. Omaan pitkän omatoimisen liikuntataustan keskittyen kuntosaliharjoitteluun, ja olen opintojen ohella yhdistänyt fysioterapian, urheiluhieronnan sekä tavoitteellisen kuntosaliharjoittelun tiiviisti toisiinsa. Tehtäväni on hyvin selkeä – haluan saada jokaisen asiakkaan parhaaseen mahdolliseen tilanteeseen tavoitteesta riippumatta!
Tutustu lisää! Ohessa tietoa koulutuksistani, ammatillisesta taustastani sekä pientä tarinaa mm. treenihistoriastani!
[showhide type=”post1″ more_text=” Lue lisää… ” less_text=” Piilota teksti ”]
Lyhyesti:
Fysioterapeutti 2012, koulutettu/urheiluhieroja 2006 sekä nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja 2002 + lisäksi mukana useita fysioterapia- ja liikunta-alan lyhytkoulutuksia
Hieman tarinaa:
Ammattialoja on päivä päivältä enemmän, ja valinta on varmasti haasteellista valtaosalle – mihin ammattiin haluaisin valmistua ja mitä työtä haluaisin tehdä. Itselleni suuntautuminen oli onneksi hyvin selkeää jo alusta alkaen – halusin työskennellä liikunnan ja ihmisten parissa jo yläasteikäisenä. Heti peruskoulun päättymisen jälkeen (vuonna 2000) hainkin ohjaajakoulutukseen mukaan, ja sitä kautta käynnistyi tämä reitti.
Ammatilliset haaveet alkoivat liikunnanopettajan ammatista, ja pääsinkin konkreettisesti kokeilemaan miltä tämä ammatti vaikuttaa ohjaajakoulutuksen sekä myöhäisemmän työpaikan kautta. Nopeasti vastaan tulikin tarkemmat ajatukset – haluan tehdä yksilöllistä ohjausta motivoituneiden valmennettavien kanssa. Tämähän tietysti tarkoitti silloin vielä uutta ammattinimikettä (personal trainer), joka taisi alun perin tulla Suomeen Riku Aallon avustamana -90 luvun lopulla (korjatkaa jos olen väärässä). Tuolloinhan personal trainer- tarkoitti hieman erilaista ammattia, kuin mitä se nykyään tarkoittaa. Muistan aina Rikun kommentin jostain haastattelusta: ”tavoitteenani on olla aina paremmassa kunnossa kuin asiakas, jos lähden asiakkaan kanssa lenkille en todellakaan aja pyörällä vieressä vaan juoksen asiakkaan kanssa”. Ja tällä tavoin itsekin mielelläni personal trainer- nimikkeen miellän edelleen!
Kuntosaliharjoittelun kautta huomasin mielenkiinnon syventää omaa osaamista fysiologian osalta, ja tämähän tarkoittaa tietysti fysioterapeutin ammattia. Ennen fysioterapiakoulun aloittamista päätin hankkia ensin hierojan ammattipätevyyden, ja tämä olikin ehkä paras ratkaisu ikinä – sain niin paljon enemmän irti fysioterapiakoulusta, kun olin heti alusta alkaen kartalla siitä mitä koulussa opetettiin (valtaosin ainakin).
Vuonna 2006 valmistuin koulutetuksi/urheiluhierojaksi ja vuonna 2009 aloitin fysioterapeutin opinnot. Vuonna 2012 valmistuin fysioterapeutiksi ja tästä se varsinainen opiskelu vasta alkoikin.
Kannustan ihmisiä voimakkaasti itsenäiseen opiskeluun – mutta ennen itsenäisen opiskelun aloittamista suosittelen suorittamaan jonkin alaan liittyvän perustutkinnon. Itsenäisessä opiskelussa on aina virheoppimisen vaara – aina! Jos olet opiskellut perusteet ko. aihealueesta osaavan ammattitahon (jokin koululaitos, yliopistopohjainen koulutustaho, riittävän korkeasti kouluttautunut ja asiasta ymmärtävä opettaja tms), voit helposti syventää tätä tietoutta itsenäisen opiskelun kautta. Jos kuitenkin valitset oikotien, etkä opiskele perusteita missään – vaan suoraan avaat vaativat esim. syventävät fysiologiaopukset auki, tulet 99% varmuudella ymmärtämään jonkin asian väärin. Ja jos esim. rakennat oman ammatillisen osaamisen tälle pohjalle, on koko osaaminen rakennettu silloin puhtaasti uskomusten ja ymmärrysten varaan. Perusteiden opiskeleminen ei ole kaikkein mieluisinta puuhaa, mutta tarvitset perusteita, jos haluat todella sisäistää jonkin asian. Tämä allekirjoittuu omassa opiskelussa vuosi vuodelta yhä voimakkaammin!
Itse huomasin sekä opin tämän asian niin konkreettisesti kuin olla ja osaa aloittaessani hierojakoulun. Olin silloin treenannut kovaa 11 vuotta – ja luonnollisesti tiesin kaikesta kaiken. Olinhan minä treenannut nyt sentään yli 10 vuotta, ja ohjannut ihmisiä kuntosaleillakin jo lähes kuuden vuoden ajan! Mutta – onneksi omaan nöyrän asenteen, ja otan vastaan tietoa minua kouluttautuneemmilta ihmisiltä. Hierojakoulun opinnot palauttivat kyllä nopeasti nuoren miehen maan pinnalle – eipä sitä tietoa ollutkaan tullut kuntosalien pukuhuoneista, ammattivalmentajilta, treenikavereilta tai kehonrakennuskirjallisuudesta kovinkaan paljoa. Hyviä vinkkejä olin kyllä saanut, mutta se todellinen faktatieto oli todellakin vähäistä.
Itsenäinen opiskelu roihahti omalla kohdallani fysioterapiakoulun jälkeen käyntiin, ja olenkin opiskellut viimeisen 4 vuoden aikana enemmän kuin koskaan. Luen päivittäin omaan alaan (liikunta- ja terveysala) liittyviä tutkimuksia sekä kirjoja. Nyt opiskelu on kerta kaikkiaan niin mielenkiintoista, kun pohjaopintoja on riittävästi (ajallisesti opintojen aloittamisesta on 16 vuotta aikaa). Ja näiden opintojen pohjalle rakentuukin kollegani kanssa rakentama Phase- koulutuskokonaisuus!
Lisäksi olen jatkokouluttanut itseni fysioterapeutin ammatissa mm. triggerpistekäsittelyyn, selkärangan tutkimiseen ja mobilisointiin, neuraalikudosten tutkimiseen ja mobilisointiin sekä lihaskalvokäsittelyyn. Fysioterapian puolelta edessä on vielä paljon hyviä jatkokoulutuksia. Sillä puolen en usko, että tulen koskaan olemaan täysin valmis (hiljattain tapasin 40-vuotta alalla toimineen kollegan, kuka edelleen käy jatkokoulutuksissa).
Opiskelun miellän koko elämän mittaisena prosessina – aina tulee vastaan jotain mitä voi oppia ja opiskella. Omalla kohdallani opiskeltavaa on vielä paljon – ja mielenkiintoa opiskelulle on paljon! Fysioterapian parista löytyy todella paljon tietoa tällä hetkellä ympäri maailmaa, ja laadukkaita koulutuksia järjestetään uunituoreisiin tietoihin pohjautuen jatkuvasti. Lisäksi urheilufysiologian sekä urheiluravitsemuksen parista löytyy vähintään yhtä paljon mielenkiintoisia koulutuskokonaisuuksia. Täysipäiväistä opiskelijaa ei itsestäni varmaan lähivuosina ainakaan ole enää tulossa, vaan haluan linkittää kaiken oppimani suoraan käytännön työhön välittömästi asian oppimisen jälkeen.
[/showhide]
[showhide type=”post3″ more_text=” Lue lisää… ” less_text=” Piilota teksti ”]
Lyhyesti:
Päälajina on ollut voimatyyppinen harjoittelu vuodesta 1995, ja kehonrakennusharjoittelu vuodesta 1998 tähän päivään saakka. Lähes koko nuoruuden ajan harrastin aktiivisesti jalkapalloa sekä jääkiekkoa, lisäksi mukana ollut mm. judo, yleisurheilu, hiihto ja sulkapallo osittain myös kilpatasolle saakka.
Hieman tarinaa:
Liikunta on ollut elämässäni aktiivisesti mukana aina lapsuudesta saakka, ihan ensimmäiset ”urheilusuoritukset” löytyvät alle kouluikäisten yleisurheilutouhuiluista, ensimmäiset ”vakavammat” lajit alkoivat ala-asteella jalkapallon parista (jalkapallon parissa viihdyin yläasteen loppupuolelle saakka), ja myöhemmin mukaan mahtui mm. jääkiekkoa, judoa, yleisurheilua sekä sulkapalloa. Vuonna 1995 saavuin ensimmäisen kerran kuntosalille joukkuekavereiden kanssa, kuntosalikäynnin lopuksi löysin lattialta 80kg levytangon ja jokin mystinen voima ajoi tuolloin kokeilemaan, josko saisin tämän nostettua irti lattiasta ja nousta samalla ihan seisomaan saakka painon kanssa. Ikää oli silloin 11- vuotta, massaa huikeat 55kg ja siitä syntyikin ensimmäinen virallinen maastavetoennätys. Tästähän ei voi tuon ikäinen jamppa muuta kuin innostua – ja siitä alkoikin oma kuntosaliurakka.
Voimaharjoittelu tempasi mukanaan hyvin aikaisessa vaiheessa, ja nimenomaan voimaharjoittelu kiinnosti. Muistan kehittyneeni penkkipunnerruksessa samaa vauhtia, kuin etenin luokalla eteenpäin (7. luokalla penkkiennätys 70kg jne), vasta 9. luokalla menin kehityksen edelle ja nappasin 100kg:lla 1×2 tuloksen. Maastaveto oli tietysti heti alusta saakka silti se kovin juttu, ja sainkin 8. luokalla suhteellisen kovan tuloksen ikäisekseni – 72kg painoisena 180kg.
Vuonna 1997 sain käsiini Savolaisen Markon Supermassa- kirjan, ja tämä muutti oman treenaamiseni ihan täysin. Olin ensimmäiset 2-3 vuotta kopioinut ohjelmia sen ajan Bodaus- lehdistä ja taisipa hyllyssä olla myös Herrasen ja Ove Rytterin kehonrakennusopukset – mutta Markon kirja muutti kirjaimellisesti kaiken. Treeni-intensiteetti räjähti huippuunsa ja mukaan tuli lukemattomat erikoistekniikat. Ja näiden parissa painittiin aina 2010 vuoteen saakka.
Voimaharjoittelu kulki koko ajan tärkeimpänä aspektina vierelläni koko punttiuran ajan. Kovimmat voimatulokset olivat penkkipunnerruksesta 145kg:lla 1×6, maastavedossa 240kg 1×2 ja 75kg massoissa 220kg 1×1, jalkakyykyssä 160kg 1×3, Kraftwerk:n jalkapräsissä 420kg 1×10, kulmasoutu 170kg 1×8/140kg 1×15 ja David- pystypunnerruksessa 100kg 1×6. Nämä kehittyvätkin koko ajan hitaasti mutta varmasti eteenpäin 15 vuoden ajan, ainoa pieni muutos tapahtui vuonna 2006 hierojakoulun alkamisen myötä – tekniikat muuttuivat (erityisesti yläkroppaharjoitteiden osalta) merkittävästi, mutta tämä loppujen lopuksi vain kiihdytti tuloskehitystä.
2010 kävin silloisen BG-teamin kanssa kokeilemassa omia rajojani CBB-kisoissa, olin silloin 2 vuotta kyseisten herrojen valmennettavana. Aloitin elämäni hölmöimmän tempun vuonna 2004 (armeijasta päästyäni, massaa oli sillä hetkellä 69kg), nimittäin massakauden. Massakausi huipentui vuonna 2010 (aamupaino 109kg, ja pituutta on ollut 1996 vuodesta alkaen 174cm). Dieetti käynnistyi huhtikuussa 2010 ja lokakuussa 2010 painoa 75,6kg pienimmillään, rasvaprosentti oli noin 10-11%. Puolen vuoden aikana nappastiin miehestä noin 34kg pois, ja tästä määrästä oli lihasta noin 10kg. Sanomattakin selvää, että takapakkia tuli ja runsaasti. Osa voimatuloksista oli heikompaa kuin 13- vuotiaana. Ja kisojen jälkeinen palautuminen – ei mennyt niin kuin odotin.
Vuoden 2010 jälkeen treenaaminen kokikin pienen muutoksen, ja kieltämättä muutokselle olikin jo aika. Treenaaminen keskittyi vuoden 2010 jälkeen puhtaasti kehonrakennusharjoitteluun, ja varsinainen voimaharjoittelu jäi huomattavasti pienempään rooliin. Lisäksi tiedonhaku ja eri harjoittelumuotojen testaaminen lisääntyivät merkittävästi. Erityisesti opintojen vuoksi halusin entistä enemmän tietää asioita – mitä olen elämässäni tehnyt, miten olisin voinut tehdä asioita toisin, mitä olin tehnyt väärin ja miten voisin tulevaisuudessa toimia järkevämmin. Nurinkurista onkin se, että tällä hetkellä tiedän harjoittelusta sekä ravitsemuksesta enemmän kuin olisin ikinä edes kuvitellut. Treenikipinä perinteiseen kuntosaliharjoitteluun jäi kuitenkin vuoteen 2010, ja tämän tiedon hyödyntäminen omalta osaltani jää väistämättä vajavaiseksi.
Nykyinen treenaaminen koostuukin hieman laaja-alaisemmin itseni kehittämisestä, kuin ”pelkkien” ympärysmittojen ja voimatulosten osalta. Matkan varrelta on tullut vastaan paljon asioita, jotka haluaisin vielä saavuttaa (mm. aerobiseen kestävyyskuntoon sekä telinevoimisteluun liittyen), ja nyt onkin aika laittaa seuraavat tavoitteet työn alle. Mielestäni olen saavuttanut sen, mihin kuntosalin puolella näillä rahkeilla pystyn. Nykyisellä tietotaidolla voisin ehdottomasti saavuttaa vielä enemmän, mutta mielenkiinto ohjaa tällä hetkellä seuraavien tavoitteiden pariin.
[/showhide]
[showhide type=”post2″ more_text=” Lue lisää… ” less_text=” Piilota teksti ”]
Lyhyesti:
Fysioterapeutti vuodesta 2012 eteenpäin, Personal Trainer– ohjaukset vuodesta 2012 eteenpäin, koulutettu/urheiluhieroja vuodesta 2006 eteenpäin sekä erilaiset ohjauskokemukset (yksilö- ja ryhmäohjaukset kuntosaleilla sekä nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaus) vuodesta 1998 eteenpäin
Hieman tarinaa:
Epävirallisesti aloittelin ohjaustyöt yläasteikäisenä, ja virallisesti ohjaustyöt alkoivat ohjaajakoulun ohessa kuntosaliohjaajan roolissa vuonna 2001. Ensimmäiset viralliset ohjaustyöt koskivat kuntosaliryhmien ohjaamista. Kuntosaliohjaukset ovatkin jatkuneet tästä hetkestä katkeamattomana jatkumona aina tähän päivään saakka. Hierojakoulun aloitin työskentelyn hierojana kuntosalien sekä pientoiminnan kautta. Viimeinen ammatillinen siirtyminen tapahtui fysioterapiakoulun loppumisen ohella, kun perustin oman toiminimen ja aloitin toiminnan puhtaasti yrittäjänä (fysioterapia-, hieronta-, personal training- ja koulutuspalvelut).
Ohjauskokemus on ollut ehdottomasti vahvimpana mukana koko ammatillisen kehittymisen ajan, ja olenkin erikoistanut oman fysioterapiatoiminnan manuaalisen käsittelyn ohella ohjaustoimintojen pariin.
Ammatillista kokemustaustaa olen saanut koulutusten ohella runsaasti erilaisiin asiakasryhmiin sekä tilanteisiin liittyen – lapset, työikäiset ja ikääntyneet, tuki- ja liikuntaelinongelmista neurologisiin ongelmiin, ennen tai jälkeen leikkaustilanteita, urheilijat, oman hyvinvoinnin kehittämisestä sekä omatoimisen lihashuollon ylläpidosta kiinnostuneet. Runsaan kokemuksen avulla olen tehokkaasti päässyt vertailemaan omaa ammatillista osaamista, ja tämän kokemuksen avulla olen erikoistanut oman toiminnan keskittyen työikäisten tuki- ja liikuntaelinongelmiin, urheilijoiden fysioterapiaan sekä oman hyvinvoinnin kehittämisestä kiinnostuneisiin asiakkaisiin.
[/showhide]
[showhide type=”post4″ more_text=” Lue lisää… ” less_text=” Piilota teksti ”]
Lisäksi pientä tarinaa nykyhetkestä ja hieman mietteitä tulevaisuudesta – hop!
Omat vahvuudet liittyvät ehdottomasti oman liikunnallisen taustan, liikunnallisen mielenkiinnon, ammatillisen pätevyyden sekä pitkäaikaisen ohjauskokemuksen muodostamaan kokonaisuuteen. Olen halunnut rakentaa oman ammatillisen osaamisen mahdollisimman laaja-alaiseksi kokonaisuudeksi, en pelkästään keskittyen yhteen tekijään (esim. oma liikunnallinen tausta). Aikaa tähän on kulunut ja paljon – ja toisaalta tuntuu hassulta, olen ammatillisessa mielessä edelleenkin sen polun varrella jonka aloitin 14-vuotiaana.
Pitkän koulutusrupeaman avulla olen pystynyt syventymään niihin aihealueisiin, joita todella tarvitsen omassa työssäni. Riittävän kattavan pohjatiedon avulla voin helposti etsiä tiedon lähes mihin tahansa tilanteeseen sekä ongelmaan, joita fysioterapeutin työssäni kohtaan. Koulutustaustan avulla voin selvittää myös liikunta-alaan liittyvien tavoitteiden saavuttamiseen, suorituskyvyn kehittämiseen sekä ongelmatilanteiden ratkaisemiseen liittyviä tekijöitä, suoraan fysiologiaan sekä todelliseen tietoon pohjautuen. Vuonna 2012 fysioterapiakoulun jälkeen koin tietäväni riittävästi perusteita ihmisen fysiologiasta (liikunta- ja ravintofysiologia), ja aloitin siitä päivästä oman tiedon syventämisen perehtyen näihin aihealueisiin.
Oman liikunnallisen taustan avulla tiedän tarkkaan, mitä haasteita fyysinen kuormitus asettaa ja mitkä tekijät voivat vaikuttaa kehittymiseen. Ilman liikunnallista taustaa teoriatieto olisi pelkkää teoriatietoa, ja konkreettiset työkalut voisivat siinä tilanteessa jäädä vähäiseksi. Toisaalta, pelkkä liikunnallinen tausta ilman teoriatietoa on pelkkää omaa kokemusta. Tästä syystä näenkin, että teoriatiedon ja liikunnallisen taustan (ja oikeasti kuormittavan sellaisen) yhdistelmä on voittamaton kombinaatio! Tiedän mitä tehdään, miten tehdään sekä miksi tehdään. Jos teoria- tai liikuntatausta puuttuisi, jokin näistä tippuisi väistämättä pois.
Nuoruudesta saakka jatkunut ohjaustausta kruunaa tämän kokonaisuuden, ja tästä tuleekin oma erikoisvahvuus. Voin tuoda suoraan asiakkaiden tietouteen sen mitä tiedän, mitä olen kokenut sekä miten nämä tiedot voidaan muokata yksilökohtaisesti suoraan asiakkaiden tarpeisiin sopivaksi. Ja tähän vaaditaan näitä kaikkea: omaa kokemusta, teoriatietoa sekä käytännön ohjauskokemusta riittävän paljon!
Oma ammatillinen kehittyminen on pohjautunut alusta alkaen haluun tietää asioita. Ja tieto ei voi olla faktaa ennen kuin asia on todella selvitetty, tutkittu sekä käytännössä kokeiltu jollain keinolla. Mielestäni todellinen ammattitaito astuu esiin siinä vaiheessa, kun tiedät jostain asiasta niin paljon, että pystyt kyseenalaistamaan oman mielipiteen asiaan liittyen. Jos et pysty kyseenalaistamaan jotain omaa toimintatapaa ammatillisessa mielessä, et todennäköisesti tiedä tästä asiasta riittävästi. Tämän ajatusmaailman sisäistäminen toimii ehdottomasti yhtenä vahvuutena oman työn kehittämisen osalta.
Olen kulkenut pitkän matkan siitä parikymppisestä hupparipäisestä maastavetohirmusta tähän päivään. Matkalle on mahtunut paljon huikeita kokemuksia, voimatuloksia, kehonkoostumusmuutoksia, koulutuksia, ihmisiä, työkokemuksia sekä työhaasteita – ja tässä vaiheessa onkin pieni rajapyykki saavutettu!
Matka jatkuu fysioterapia- ja hierojayrittäjänä sekä kouluttajana, ja otan lisäksi piakkoin mukaan myös personal training- tyyppisen ohjauspalvelun. Haluan tuoda omat harjoittelu-, koulutus- ja ohjauskokemukset kaikkien tietouteen, ja pyrkiä sillä keinoin auttamaan mahdollisimman montaa oman terveydentilanteen sekä hyvinvoinnin kehittämisestä kiinnostunutta ihmistä. Riippumatta tavoitteesta: kiputilanteet, ylikuormitustilanteet, urheilu- ja lajitavoitteet sekä palveluntarjoajat – haluan tuoda oman osaamistiedon kaikkien saataville.
Jossain vaiheessa matka voi jatkua puhtaasti opetustyöhön – mutta tässä vaiheessa haluan keskittyä konkreettisen toimintaan sekä sen kehittämiseen. Oman tämän hetkisen koulutustyön taustalla on puhtaasti halu säästää muilta palveluntarjoajilta (sekä muilta oman toiminnan kehittämisestä kiinnostuneilta) vaivaa – tuon mielelläni kaikkien näiden koulu-, treeni- ja työvuosien sisällön valmiiksi pureskeltuna pakettina koulutusten kautta esiin.
[/showhide]
Välttämättömät evästeet ovat välttämättömiä verkkosivuston moitteettoman toiminnan kannalta. Tähän luokkaan kuuluvat vain evästeet, jotka takaavat verkkosivuston perustoiminnot ja turvaominaisuudet. Nämä evästeet eivät tallenna mitään henkilökohtaisia tietoja.
